Tätä vähän pelkäsinkin, kun aloin blogia pitämään. Päivitykset tulevat harvakseltaan. Istun työkseni päivät pitkät koneella, niin sitä ei enää illasta jaksa tehdä kuin pakolliset yhdistysasiat.
Mutta. Aasat täyttivät eilen 2 kuukautta, ja huomenna jo 9 viikkoa. Äkkiä se aika menee. Ipanat riehuvat ja tuusaavat joka päivä pidempiä aikoja ja syövät hyvin niin raakaa ruokaa kuin teollistakin ruokaa. Ipanat kasvavat kovaa vauhtia, kaikki painavat jo yli kilon, Putte reilusti yli kilon. Poitsu ohitti Mössen jokunen viikko sitten painossa ja on kovassa karussa.
Iltaisin ipanat pitävät sänkyrallit, eli riehuvat ja hepuloivat sängyssä, kun olen menossa nukkumaan. Sama sitten aamulla, kun herään. Noksu on kova murisemaan ja rähisemään keksiessään lelun, joka on sillä hetkellä ihan paras lelu. Ja se vaihtuu sen mukaan, mikä lelu sattuu tielle juuri sillä hetkellä. Pojista vain Putte harrastaa lelun puolustamista, mutta ei läheskään niin voimakkaasti kuin Noksu.
Reilu viikko sitten sain lähes sydärin, kun Mini oli hyvin laimea ja vetäytyvä, ei tullut syömään eikä liikkunut juurikaan ja reagoi heikosti mihinkään. Otin pikkuisen syliin, jäntevä oli edelleen ja yritti pois sylistä. Nostin ipanan sängylle, niin meni varovasti takaisin muhkupesään ja varoi vasenta takajalkaansa. Samalla muistin, että havahduin yöllä kovaan tömähdykseen. En siihen sen kummemmin reagoinut, kun ipanat mätkähtää milloin mistäkin alas.
Nosti Minin lattialle, niin hyvin varovasti laski painoa jalalle. Otin Minin takaisin syliin ja varovasti tutkin jalan ja selän. Antoi nätisti kopeloida ja venytellä, ei aristellut mitään. Mitään ei siis ollut murtunut jalasta. Syömään ei silti suostunut, joten pakkoruokin ruiskulla ja söi kaiken. Soitto eläinlääkärille ja sain puhelinreseptin kipulääkkeestä. Kolmen päivän kuuri kipulääkettä auttoi. Lauantaina illasta Mini riekkui jo muiden seurassa, hieman varoen jalkaansa. Sunnuntaina oli taas huomattavasti varovaisempi. Maanantaina ei enää näkynyt merkkiäkään aristuksesta. Mini oli ilmeisesti tipahtanut jostain hieman korkeammalta jalkansa päälle ja reväyttänyt lihaksia siinä rytäkässä.
Ipanoiden rekisteröinnitkin lähti vetämään heti vuoden ensimmäisinä päivinä. Pikkuhiljaa alan tässä etsimään kotia Mösselle ja Minille. Noksun osalta en ole vielä täysin päättänyt pidänkö sen itse vai etsinkö loppuelämän kodin. Pojat lähtevät omiin koteihinsa aikaisintaan 15 viikon ikäisinä, kahdesti rokotettuina ja varhaiskastroituina. Luovutus siis aikaisintaan 24.2.2025.
FI*Jäätuulen Odin, SIA d 21 – Mösse, etsii omaa kotia
FI*Jäätuulen Thor, SIA d 21 – Putte, varattu
FI*Jäätuulen Loki, SIA e 21 – Mini, etsii omaa kotia
FI*Jäätuulen Frigga, SIA g 21 – Noksu, jäänee emonsa kaveriksi
Alla kuvakimara ipanoista. Vauhtia kun on sen verran paljon, niin vain unikuvista tulee tarkkoja.
