Balineesi on siamilaisen pitkäkarvaversio. Rodun historia ylettyy aina 1900-luvun alkuun, joihinkin siamilaispentueisiin syntyi pitkäkarvaisia naamiokissoja. Alkuun näitä ei käytetty kasvatukseen, vaan ne jäi lemmikeiksi. Pikkuhiljaa kiinnostus pitkäkarvaiseen naamiokissaan kasvoi ja näin alkoi balineesin kasvatus. Suomeen ensimmäiset balineesit tulivat 1980-luvulla. Vielä 40 vuotta saapumisen jälkeen, rotu on pienimuotoinen Suomessa ja jäänyt sisarrotujensa jalkoihin.

Balineesin turkki on puolipitkä ja silkkinen. Turkki on päällikarvaa, joten on helppohoitoinen eikä takkuunnu juuri ollenkaan. Viikottainen harjaaminen vauvaharjalla poistaa irtokarvat. Rodun kasvattaminen on haasteellista pienen geenipoolin takia. Pitkäkarvaisuus on resessiivinen eli väistyvä geeni. Balineesin geenipoolia saa laajennettua risteyttämällä sitä siamilaisen, mutta koska pitkäkarvaisuus on resessiivinen, niin kaikki jälkeläiset ovat siamilaisia. Nämä kaikki toki kantavat pitkäkarvageeniä, jolloin näitä jälkeläisiä ristettymällä balineesiin saadaan sekä balineesipentuja että siamilaispentua.

Luonteeltaan balineesi on hyvin samanlainen kuin siamilainen, ehkä hieman vähemmän puhelias. Valkolaikkubalineesi tunnettiin vielä 2010-luvulla nimellä Seychellien pitkäkarva (SYL), mutta FIFe yhdisti nämä kaksi rotua yhdeksi. TICAn puolella Seychellien pitkäkarva ja balineesi ovat kaksi eri rotua.