Itämainen pitkäkarva on itämaisroduista nuorin. Se syntyi ehkä hieman vahingossa 1980-luvulla, kun itämaispentueeseen syntyi pitkäkarvaisia pentuja. Koska pitkäkarvageeni on resessiivinen eli väistyvä mutaatio, joka pitää tulla molemmilta vanhemmilta, niin itämaiskasvattaja ei tiennyt kissojensa oleva pitkäkarvakantajia. Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat 1990-luvun alussa. Rotu tunnettiin aiemmin nimellä javaneesi.

Luonteeltaan itämainen pitkäkarva on ehkä näistä neljästä rodusta se rauhallisin, kuitenkin on aktiivinen rotu. Turkki on päällikarvaa, kuten balineesin turkki eli on helppohoitoinen. Viikottainen harjaus irroittaa irtokarvat.